1930-luvun alussa Viipurissa syntynyt Liisa oli melko varakkaan perheen tytär. Perheeseen kuului Liisan lisäksi isä, äiti ja sisar Selma. Liisa asui kivitalossa Viipurin keskustassa. Isä toimi kunnan virkamiehenä ja äiti oli kotona. Lisäksi perheellä oli maalta tullut palvelustyttö Aliina, joka asui keittiön viereisessä palvelijan huoneessa. Aliinasta tuli tytöille läheinen, koska tämä oli lähes aina kotona, eikä koskaan ollut niin kiireinen, ettei olisi ehtinyt kuunnella lasten huolia.
Liisa kävi Viipurissa tyttökoulua ja kuului luokkansa parhaimmistoon. Monien tyttöjen suunnitelmissa oli avioliitto ja kodin rakentaminen, mutta Liisalle oli pikkutytöstä asti selvää, että hänestä tulisi omavarainen virkanainen. Jatkosota aiheutti Liisan suuren mullistuksen: perhe joutui lähtemään evakkoon Viipurista. Uusi kotipaikka löytyi Nokialta, jossa Liisa kävi tyttölyseon viimeiset luokat ja kirjoitti ylioppilaaksi.
Ylioppilaskirjoitusten jälkeen Liisa lähti Helsinkiin opiskelemaan kieliä ja valmistui aikanaan englannin opettajaksi. Opiskeluajat olivat huoletonta ja riehakastakin aikaa. Niihin mahtui juhlia, iltamia ja osakunnan retkiä. Valmistuttuaan Liisa sai muutamia sijaisuuksia eri puolilta maata, ennen kuin asettui Tampereelle yhteiskoulun lehtoriksi lopun työuransa ajaksi. Sukulaiset arvelivat Liisan jäävän naimattomaksi, mutta 50-luvun loppupuolella tämä yllättäen rakastui Juhaniin, joka opetti matematiikkaa samassa koulussa.
Liisa ja Juhani menivät naimisiin ja saivat yhden pojan, Pertin. Pertin ollessa alle kouluikäinen Liisa oli hänen kanssaan kotona, mutta pian Pertin aloitettua koulutaipaleensa, Liisa palasi takaisin töihin. Liisan ja Juhanin onnellinen liitto päättyi 2000-luvulla kun Juhani kuoli syöpään. Laaja ystäväpiiri ja pojan perhe toivat Liisalle lohtua.